Samuel Eliaanpoika Tikkamäki 1802-1867: Torppari ja isäntä Tikkamäessä 1829-1867

Samuel siis syntyi Kiviniemen torpassa 3.1.1802 (muutama kuukausi ennen Elias Lönnrotia) ja kuoli 65-vuotiaana 24.4.1867 Tikkamäessä. Ulkoisesti hänen elämänsä ulottuu Ruotsin vallan aikana aloitetusta Isostajaosta (ja sen mukana syntyneestä Tikkamäen kruununtorpasta) ja Suomen sodasta miehityksineen ja kulkutauteineen, 1850-luvulla virinneeseen metsäteollisuuteen ja Krimin sotaan, 1860-luvun suuriin nälkävuosiin ja kotipolton kieltoon. Omalla kohdallaan hän koki muuton Kiviniemestä Tikkamäkeen ja siellä sitten torpan isännyyden, torpan lunastuksen uudistaloksi, sen kriisin 1740-luvulla ja viimein vuosien 1858-1866 kadot. Henkilökohtaiseen elämään kuului myös kaksi peräkkäistä avioliittoa ja (ainakin) 15 lapsen syntymä ja näistä (ainakin) yhdeksän lapsen kuolema. Samuelin perhe-elämä onkin ollut sillä tavalla vaiheikasta, että siitä jo kirkonkirjoihinkin tehdyt merkinnät valaisevat myös elämän ulkoisempia puitteita. Aloitetaan siis tämä Samuelin ja samalla Tikkamäen vaiheita koskeva luku Samuelin vaimoista.

Samuel Eliaanpoika ja Liisa Juhontytär Viljasjärvi

Samuel vihittiin ensimmäiseen avioliittoonsa 20-vuotiaana 3.11.1822 häntä kymmenen vuotta vanhemman Liisa Juhontytär Viljasjärven kanssa. He olivat keskenään pikkuserkkuja: Samuelin isänisä Klemetti Erkinpoika ja Liisan äidinisä Mikko Erkinpoika olivat veljeksiä, Tikkalan yhdeksännen isännän Erkki Tuomaanpojan poikia. Sulhasen kotipaikaksi merkittiin kirkonkirjoihin Kiviniemi Viljasjärvi. Tämä merkitsee kuitenkin vain, että morsiamen kotitalo on merkitty melko yleisen tavan mukaan sulhasen sarakkeeseen. - Näyttää 20-vuotiaalle Kiviniemen torpan pojalle ja 30-vuotilaalle ison talon tyttärelle tulleen ns vahinko ja naimisiin piti mennä. Ensimmäinen lapsi/kaksoset syntyi neljän kuukauden kuluttua vihkimisestä.

Nuori pari asettui asumaan Kiviniemeen, jossa (ja sitten vielä Tikkamäessäkin) isäntänä jatkoi Samuelin isä Elias 1829 sattuneeseen kuolemaansa asti.

Samuelin 1. pso Liisa Juhontytär, s. 5.10.1792 Viljasjärvi, k. 16.11.1829 Tickamäki 37 v. barnsbörd

Vihitty 3.11.1822

Liisan vanhemmat: Juho Tanelinpoika ja Sohvi Mikontytär (Tikkanen)

Lapsia:

Kalle Vilhelm, s. 15.3.1823 Kiviniemi, Tikkamäen isäntä 1868-74, k. 12.2.1890 Kankaanperä.

Dödf gosseb, s. 15.3.1823, haudattu 23.3.1823

Eeva Kristiina, s. 16.12.1824 Tickanmäki, k. 18.4.1826

Herman, s. 8.11.1826 Tickamäki (isä: Bdn Samuel Eliaes), k. 11.3.1827

Anna Leena, s. 15.1.1828 Tickamäki, k. 9.8.1831 Tickamäki 3 v. 6 kk. bröstfeb

Jonas, s. 11.11.1829 Tickamäki, k. 22.12. 1829 Tickamäki 1 kk. 11 pv ok sjuk

Liisan ja Samuelin seitsemän vuotta kestäneestä avioliitosta syntyi kuusi lasta, ensimmäisenä kaksospojat, joista toinen kuolleena. Lapsista vain yksi, Kalle Vilhelmi, eli aikuiseksi, muut kuolivat pieninä ja Liisa itsekin Jonaksen synnytykseen 11(16?).11.1829. Anna Leena eli 3,5-vuotiaaksi ja kuoli keuhkokuumeeseen, muiden kohdalla näyttää olleen kysymys synnynnäisistä heikkouksista. Ainakin lasten ja vaimon kuolemia ajatellen vaihe oli nuoren miehen elämässä melkoista alamäkeä.

Runsas puoli vuotta ennen Liisan menehtymistä oli Samuelista tullut Tikkamäen torpan isäntä, kun myös isä-Elias oli kuollut vuoden 1829 maaliskuussa. Vuoden lopussa nuorella isännällä oli siis elossa kaksi lasta, 6-vuotias Kalle ja 2-vuotias Anna Leena, joka tämäkin sitten kuoli kesällä 1831. Aivan yksin lastensa kanssa uusi isäntä ei kuitenkaan torppaansa jäänyt, sillä Tikkamäessä asui edelleen (ainakin) hänen äitinsä Heta Paulintytär sekä loisena (inhys) hänen nuorempi sisarensa Eva Eliaantytär miehineen (Elias Erkinpoika). Näille syntyi siellä (ainakin) lapset Eva (4.1.1827) ja Maria (13.4.1829).

Samuelin ja Liisa Juhontyttären lasten syntymämerkinnöistä käy ilmi myös Kiviniemen perintötorpan "häviämisen" ja Tikkamäen kruununtorpan "perustamisen" ajoitus. Muutto tapahtui Isojaon pyörteissä (isä-Eliaksen siis isännyyttä vielä pitäessä) Samuelin ensimmäisten kaksosten ja kolmannen lapsen Eva Stinan syntymien välissä, vuodenvaihteessa 1823/24. Toisekseen käy myös ilmi Tikkamäen epämääräinen asema ja asteittainen/takkuileva kehitys kruununtorpasta itsenäiseksi uudistilaksi - ehkä myös Samuelin jonkinlainen taipumus isotteluun. Hänet on merkitty jo 1826 Hermannin kastamisen kohdalla talolliseksi (Bdn), vaikka hän tuli torpankin isännäksi vasta 1829 ja Tikkamäen uudistilan virallinen perustamisvuosi on 1833, joidenkin lähteiden mukaan 1832 (siis vuosi jolloin Runebergin erämaasuomalaisia ihannoiva Hirvenhiihtäjät julkaistiin). Jonkinlainen mielialakysymyskin Samuelin titteli on tainnut olla: Lasten kastamisen yhteydessä esiintyy merkintä Nyb (uudistalollinen), mutta samaa lasta haudattaessa Trp.

Samuel Eliaanpoika ja Eeva Stina Matintytär Humalamäki

Torppaan tarvittiin uusi emäntä eikä 27-vuotiaana leskeksi jäänyt Samuel aikaillut. Hänet vihittiin uuteen avioliittoon yhdeksän kuukautta Liisan kuoleman jälkeen 4.7.1830, morsiamena Humalamäen uudistalon 21-vuotias tytär Eva Stina Matintytär Vesangasta - lähi naapurista jos kohta Jyväskylän msrk:n puolelta. Ja tälläkin vihkimisellä oli jo pieni kiire, sillä pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi taas neljän kuukauden päästä.

Samuelin titteliksi vakiintuu uudistilallinen (Nyb) vuodesta 1830 lähtien, siis ennen uudistilan virallista perustamista. Asialle voi olla ymmärrettävä selitys: Kruununtorpan sai lunastaa itsenäiseksi maksamalla kerralla kolmen vuoden vuokraveron. Ilmeisesti Samuel kaapi rahat kokoon heti torpan isännäksi tultuaan (ja Evastinan naituaan?), mutta tämä noteerattiin virallisesti vasta kolme vuotta myöhemmin. Jos näin, voi Samuelin isännyyden ja uuden avioliiton katsoa alkaneen jotenkin ponnekkaasti - ties vaikka uuden Humalamäestä tulleen emännän myötäjäisten avulla.

Samuelin 2. pso Eva Stina Matintytär, s. 1.2.1809 Vesanka Humalamäki, k. 14.4.1880 Muuramen Kankaanperässä.

Vihitty 4.7.1830

Vanh.: Uudistalollinen Matti Petterinpoika Humalamäki ja Helena Erkintytär

Lapsia:

Vilhelmina, s. 4.11.1830 Tickala Tickanmäki, isä: Nyb Samuel Eliass), k. 24.1.1831 Tickamäki 2 kk styng

Vilhelmina, s. 30.1.1834 Tickanmäki (isä: Nyb Samuel Eliaes), vihitty 26.12.1853

Fredrika, s. (23.7.) 1836, k. 23.8.1836 Tickamäki 1 kk oang sj

Josef ? (esiintyy vain vihittyjen luettelossa 5.8.1860, Sötkön Riitamäkeen)

Niklas, s. 2.12.1839 Tickala Tackamäki (isä: B Samuel Tickamäki), tavataan myöhemmin

Anna Lisa, s. 11.12.1841 Jkl msrk Humalamäki, k. 7.12.1845 Tickamäki 4 v. kjkhosta

Kaisa, s. 25.11.1843 Tikkala Tackamäki, k. 13.2.1844 Tikkamäki 3 kk. kjkhosta

(Katariina, s. 25.11.1843 Jkl msrk Humalamäki, isä: torp Samuel Elidson Jyväskylä?)

Maria, s. 13.2.1845 Tikkala Tikkamäki, vihittyjen luettelossa 1867

Erika, s. 19.8.1847 Tikkala Tikkamäki, rippikirjoissa 1873 ?

Serafia, s. 15.4.1850 Tikkala Tikkamäki, vihittyjen luettelossa 1867

Lapsikuolleisuus on suurta myös uudessa perheessä, mutta muutama (neljä? viisi?) jäi nyt myös henkiin, heidän joukossaan esi-isämme Niklas Samuelinpoika. Evastinan ensimmäinen lapsi on papin merkinnän mukaan kuollut 2 kuukauden ikäisenä jonkinlaiseen rintapistoon/keuhkokuumeeseen/sydänkohtaukseen (styng?), mutta uutena kuolinsyynä alkaa esiintyä hinkuyskä, joka 1840-luvulla levisi Jyväskylän seudulla. Tähän kuoli kumpikin nimenomaan Humalamäessä syntynyt tytär.

Ensimmäisen itsenäisessä Tikkamäen uudistalossa syntyneen pojan (Niklaksen), kastemerkinnässä näyttää heijastuvan yksi Samuelin elämän kohokohdista. Pappi on merkinnyt kastettavan lapsen isäksi Talollisen Samuel Tickamäen, jolla siis on nyt myös talonsa mukainen sukunimi. Tämän rinnalla jää sivuasiaksi se, että itse talon nimeen on tullut kirjoitusvirhe (Tackamäki, liekö papin vai tiedon nettiin tallentaneen virhe?).

Uuden "talollisen" juhlat jäivät ilmeisen lyhyiksi, sillä jo seuraavien kahden lapsen, 1841 ja 1843 syntyneiden Annaliisan ja Katarinan/Kaisan, kastemerkinnät ovat kummallisia ja antavat vihjeen uudistalon joutumisesta kriiseihin. Nämä lapset nimittäin merkittiin Jyväskylän msrk:n kirjoihin ja Humalamäessä syntyneiksi, isänä pelkkä Samuel Eliaanpoika (Kaisa) tai torppari Samuel Eliaanpoika. Annaliisan kohdalla isän kotipaikkana on Korpilax Ticcala, mutta Katariinan kohdalla isän osalta vain Jyväskylä kysymysmerkillä varustettuna. Lisää kysymyksiä synnyttää se, että samainen Catharina merkittiin päivää myöhemmin Caisana myös Korpilahden kasteluetteloon, kotipaikkana nyt Tikkala Tackamäki ja isänä Nyb Samuel Eliaanpoika.

On tietty mahdollista, että Tikkamäessä on Samuelin ja Evastinan kesken syntynyt silloin tällöin ns. sanomista ja odottava äiti Evastina on kiukuspäissään lähtenyt syntymäkotiinsa Humalamäkeen synnyttämään ensin Annaliisan ja sitten kahden vuoden päästä myös Kaisan/Katariinan. Näin tytöt on myös kastettu siellä ja Jyväskylän msrkuntaan eikä Evastinan kiukku synnytyksen jälkeenkään vielä lauhtunut. Niinpä hän papin kysellessä tyttöjen isää olisi vain mutissut, että joku Samuelhan se on Korpilahdelta tai torppari Samuli mistä lie. Kuitenkin Samuel haki äidin tyttärineen (Katarinan 1843) seuraavana päivänä takaisin Tikkamäkeen ja merkitytti tytön (nimellä Caisa) myös Korpilahden kirjoihin omine tietoineen. Annaliisa sen sijaan pääsi tikkamäkeläisenä Korpilahden kirjoihin vasta kun hänet 4 vuoden iässä hinkuyskään kuolleena haudattiin vuonna 1845. - Tikkamäen ongelmiin viitannee Evastiinan tuhahtelu lapsen isän osalta malliin torppari-mikä-lie samalla kun Samuel on pitänyt kiinni "kunniakkaammasta" uudistalollisen tittelistä. - Ajan yleisistä taustoista on tiedossa vain, että sahatukkien menekki huononi tuohon aikaan - Petäjäveden saha oli perustettu 1934, sitä tärkeämpi Muuramen saha aloitti vasta 1850.

Tikkamäen tärvellyt pellot ja Muur-Juonas

Samuelin ja Evastinan kotielämän vivahteita enempää arvailematta käy selväksi, että perhe on vuosien 1841-1843 aikana ainakin osittain asunut Evastinan kotona Vesangan Humalamäessä. Mahdollisten perheriitojen ohella tämä on epäilemättä liittynyt Tikkamäen uudistilan taloudellisiin ongelmiin, joiden takia turvauduttiin emännän syntymäkotiin.

Uudistalon kriisin aikaan Tikkamäessä asui myös loispariskunta Matti Matinpoika ja Maija Liisa Matintytär, jolle syntyi siellä lapset Hermanni (28.8.1843) ja Vilhelmiina (13.11.1845). Tuon pariskunnan nimet (Matinpoika/Matintytär) johtavat kysymään, oliko jompi kumpi Evastinan veli-/sisarpuoli Humalamäen talosta. Ainakaan netin kirkonkirjatietojen avulla tästä ei saa selvää, mutta yhdestä Evastinan velipuolesta - Muur-Juonaasta - ja hänen yhteyksistään Tikkamäkeen löytyy dokumenttia. Hänestä kerrotaan mm Jyväskylän maalaiskunnan historiassa (Berndtson 1965) ja vesankalaisten 2003 ilmestyneessä kyläkirjassa (Hyytiäinen 2003).

Muur-Juonas syntyi 16.9.1813 Humalamäen Matin uuden emännän toisena lapsena, oli siis Tikkamäem Evastiinan velipuoli. Hänestä tuli tunnettu 1800-luvun Keski-Suomessa (ja "koko Suuriruhtinaskunnassa") vaikuttanut tietäjä ja kansanparantaja. Kutsumanimensä hän sai Humalamäen maille perustamastaan Muurmäen/Muurahaismäen/Multamäen torpasta (jätti tarjolla olleen Humalamäen isännyyden nuoremmalle veljelleen Aapelille). Avioliittoonkin Joonas vihittiin, Petäjäveden Metsolan talon kasvattityttären Regina Akselintyttären kanssa 1.8.1841. Parin ainut lapsi Carl Johan syntyi 1842.

Joonas näki 30-vuotiaana - siis noin 1843 - unessa "keski-ikäisen miehen", joka antoi neuvot tietäjän tekoihin. Salaisuuksiaan hän ei koskaan paljastanut, vaikka niitä Lapinlahden sairaalan professoritkin yrittivät urkkia kutsumalla hänet viikoksi Helsingin hotelliin tutkittavaksi. Houkutuksista huolimatta (eli selvin päin pysyttelemällä) hän pystyi salaisuutensa pitämään. Taitojaan hän toki hyödynsi pitämällä jonkinlaista pulaan joutuneiden konsultti- ja terveysasemaa. Jotenkin nykyaikaista siis, näitähän taas sikiää.

Joonaan praktiikkaan kuului, että asiakkaat toivat tietäjälle viinaa. Sen Joonas laski karhun kurkkutorven pätkän läpi, joi ja meni uunin päälle maata. Asiakas jäi yöksi tuvan ovensuupenkille nukkumaan. Unessa asiat sitten selvisivät Joonaalle niin, että hän osasi aamulla antaa tarpeelliset tiedot ja ratkaisut kulloiseenkin ongelmaan: Mistä löytyy karhun pesä, hukkuiko hevonen suohon, tuleeko mustalaisten mukaan karannut emäntä takaisin - ja mitä kaikkia arkipäivän huolia sen ajan ihmisillä nyt olikaan. Myös verenseisautukset ja muut lääkintäpalvelut olivat tarjolla, mm erikoiskäsiteltyä viinaa määrättiin kurkkutauteihin. - Muilta toimiltaan Joonas mainitaan karhunkaatajana (14 kpl) sekä Pohjanmaan satamiin ja Pietariin kauppa-/rahtimatkoja tehneenä hevosmiehenä. Näilläkin matkoilla taikavoimat olivat käytössä: Rahapussin varastamista Pietarin majatalossa yrittänyt konna jähmettyi keskelle tuvan lattiaa, kunnes itkien tunnusti ja palautti saaliinsa. Eikä rahapussi kadonnut silloinkaan, kun Juonas joutui majapaikassa nukkumaan Pietarin tyttöjen sängyssä. Noiduttu pussi pysyi palttoon taskussa.

Muur-Juonaan sisarpuolen jälkeläisten - siis meidänkin -geeneissä saattaa olla hitunen samaa perimää ja jopa viinan kanssa läträämistä väittävät jotkut (anoppien sukulaiset) ehkä esiintyneen. Mainintoja myöhemmistä tietäjistä ei kuitenkaan ole. Liekö vika ollut läträämisen tekniikassa, kun ei ole huomattu käyttää sitä karhun henkitorven pätkää, kaadettu suoraan omaan kurkkuun.

Vesangan kyläkirjan mukaan Joonaan ensimmäinen noitateko oli "sisaren tärveltyjen peltojen saattaminen taas kasvamaan". Kun tämä tapahtui Joonaan ollessa noin 30-vuotias (siis joskus 1843-44), on selvästi kysymys juuri Evastina-sisaresta ja Tikkamäen pelloista. Mikä lie sitten pellot tärvellytkin, on ollut kysymys useamman vuoden kriisistä, jonka aikana Evastinan lapset syntyivät Humalamäessä.

Kestävää ratkaisua Tikkamäen ongelmiin eivät Muur-Juonaan taiat tuoneet ja vakavia iskuja saattoi tulla 1860-luvun katovuosista. Samuel tosin pysyi Tikkamäen isäntänä kuolemaansa 1867 asti ja sen jälkeenkin isännyyttä jatkoi hänen vanhin elossa ollut poikansa Kalle Vilhelmi, kunnes isännäksi tuli 1874 vierassukuinen Vilhelm Kallenpoika. Ennen näitä vaiheita Tikkamäessä koettiin kuitenkin vielä pari vakaamman kehityksen vuosikymmentä.

Elämää Tikkamäessä 1860-luvun lopulle

1840-luvun kriisin jälkeen Samuel Eliaanpojan perheen elämä Tikkamäessä näyttää jotenkin vakaammalta. Nuorimmat lapset välttyivät varhaiselta menehtymiseltä, vävyjä ja miniöitä tuotiin taloon ja lapsenlapsia syntyi.

Samuelin ensimmäisestä avioliitosta ainoana aikuiseksi elänyt Kalle Vilhelm vihittiin 20.10.1848 avioliittoon Hedda Stina Mikontyttären (Muuramen Kankaanperän ensimmäisen isännän Mikko Joonaanpojan tytär) kanssa. Pari jäi Tikkamäkeen ja heille syntyi siellä (ainakin) lapset Johanna 1849, Joonas 1851 ja Vilhelmina 1854.

Pari tämän ajan avioliittomerkintää löytyy myös muista Samuelin (Tikkamäessä aikuistuneista) lapsista: Vilhelmiina ja torpanpoika Mooses Salomoninpoika Nisulan Järvenpäästä vihittiin 26.12.1853 sekä Jooseppi ja torpparinleski Maija Liisa Juhontytär Sötkönperän Riitamäestä 5.8.1860. Joosepista ei ole kastetietoja, mutta ilmeinen Samuelin poika kait "Josef Samuelss:n Tikkamäestä" on, syntynyt joskus 1830-luvulla, ehkä juuri ennen Niklasta. Muut Samuelin lapset asuivat Tikkamäessä isänsä kuolemaan saakka.

Kirkonkirjoista ei selviä, millaiseen tilaan Tikkamäki jäi Samuelin kuollessa. Hänen jälkeensä laadittua perukirjaa ei ole Jämsän tuomiokunnasta löytynyt. Yleisenä taustana voi panna merkille seutua erityisen pahoin koetelleet 1858-66 katovuodet, joihin Muuratjärven kylällä kuului "täydellinen kato" jo 1862 (Kuusanmäki 1962). Vaikutukset olivat moninaiset, mm niin että useat talot ja torpat tyhjenivät, joutuivat velkojien haltuun tai tulivat yleiseen myyntiin.

Pahimman kauden jälkeistä aikaa Kuusanmäki kuvaa myös siteeraamalla.täältä syksyllä 1969 Hämäläinen-lehteen lähetettyä kirjoitusta: "Ihmisten karttuminen on tavallista runsaampi, sillä lapsia syntyy syntymistään. Naimisen kiihko on myös suuri, sillä viime vuonna teki kuolema paljon leskiä, siis nyt naivat lesket ja nuoret kilpaa, ettei tahdo poikia ja tyttöjä piisata omasta pitäjästä, sillä lesketkin tahtovat nuoria naida."

Eeva Eliaantytär ja Aholan torppa

Samuelin Kiviniemessä 1805 syntynyt sisar Eeva Eliaantytär liittyy myös Tikkamäen ja Samuelin jälkeläisten elämään. Mahdollisesti aikuisiksi eläneiden Johanneksen ja Matiaksen vaiheista ei ole tietoja.

19-vuotiaana Eeva Eliaantytär kuului siis siihen joukkoon, joka 1824 muutti Kiviniemestä Tikkamäkeen. Hänet vihittiin 8.6.1826 avioliittoon jyväskyläläisen torpparinpoika Elias Erkinpojan kanssa. Pari jäi aluksi Tikkamäkeen ja sai siellä kaksi lasta, 4.1.1827 Eevan (äitinsä täyskaima Eva Eliaantytär siis tämä, toki eri äidin ja eri Eliaan tytär) ja 13.11.1829 Marian.

Parin seuraava (tiedossa oleva) lapsi Niklas syntyi 20.5.1832 "Ahola Tickalassa", niin myös Samuel 2.2.1836 ja nuorin(?) Magdaleena 18.5.1847 äidin ollessa jo 42-vuotias. Perhe oli siis 1830-luvun alussa muuttanut lähelle Tikkamäkeä perustettuun Ahola-nimiseen kruununtorppaan ja asettunut sinne pysyvästi. Arvattavasti tuo torppa syntyi Tikkamäen itsenäistymisen yhteydessä, ikäänkuin valtio olisi varannut osan sen maista ehkä metsänvartijan torppaa varten. Rippikirjoissa Ahola on sijoitettu välittömästi Tikkamäen perään - joko lähekkäisen sijainnin perusteella tai ikäänkuinTikkamäen torppana. Kruununtorppa se kuitenkin oli, ei itsenäistyneen Tikkamäen omistama.

Yllä mainitut Evan ja Eliaksen lapset avioituivat tahoilleen: Eeva vesankalaisen rengin Matti Matinpojan kanssa 23.9.1855 ja Maria vesankalaisen leskimies Johan Matinpojan kanssa 30.12.1851.

Vuosien 1867-1876 rippikirjan mukaan Aholassa asui maailmalta palanneita perustajaparin lapsia ja joukko Elias Erkinpojan sukulaisia, mutta myös Tikkamäkeläisiä. Leskimiehen Jyväskylän msrk:n puolelta nainut Maria Eliaantytär palasi leskeksi jäätyään Aholaan 1870. Sinne päätyi myös Tikkamäen Samuelin 1850 syntynyt ja 1867 Salmenlahteen naitu tytär Serafia. Myöhempiäkin yhteyksiä Samuelin jälkeläisillä on Aholaan ollut, esim Niklaan pojan Joonaksen vanhimman pojan Väinön kerrotaan syntyneen Aholan saunassa 7.10.1895.

Aholan seuraava isäntä oli 1832 syntynyt Niklas Eliaanpoika (vaimonaan Heddastina Erkintytär, s. 27.5.1847), jonka perhe muutti torpasta 1899 (ei 1880-luvulla kuten Vesangan kirja on tietävinään). Uusina asukkaina torppaan tulivat Lähteelät Saukkolan Lähteelästä.. He lunastivat torpan itsenäiseksi 1922 ja heidän sukuaan on siellä edelleen.

Kalle Vilhelm Samuelinpoika, Tikkamäen isäntä 1868-1874

Samuel Eliaanpojan 24.4.1867 kuoltua Tikkamäki tuli Samuelin vanhimman eli Viljasjärven Liisa Juhontyttären synnyttämän pojan Kalle Vilhelmin isännyyteen samalla kun Samuelin muut jälkeläiset hakeutuivat sieltä pois - ikäänkuin vanhemman velipuolensa isännyyttä paeten tai tämän karkottamina.

Kalle Vilhelmin Muuramen Kankaanperästä Tikkamäkeen 20.10.1848 haettu ja kolme lasta synnyttänyt vaimo Heddastina Mikontytär kuitenkin kuoli heti Tikkamäen emännäksi päästyään 18.4.1868 ja tästä seurasi uuden emännän haku vasta perimään taloon. Tällainen löytyi jo samana vuonna Laukaasta, jossa Kalle vihittiin 21.11.1868 avioliittoon Karolina Vilpuntytär Lundin - torpantytär Leppäveden Ilveslahdesta - kanssa. Tikkamäen rippikirjoihin tämä Karolina ilmestyy vuodesta 1869 mukanaan tyttärensä Vilhelmina Karolinantytär. Tämä oli syntynyt 9.4.1858 aviottomana Karolinan piikoessa Laukaan Leppävedellä Pekkalan torpassa. Näin Tikkamäkeen tuli kaksi Vilhelmina -nimistä tytärpuolta, isännän 1854 syntynyt tytär ja uuden emännän neljä vuotta nuorempi tytär. - Karolina synnytti Kalle Vilhelmille Tikkamäessä Elinan 17.10.1869 ja Hilman 14.5.1872, ts. lisää sisarpuolia kummallekin Vilhelmiinalle. Jotenkin nykyaikainen "uusioperhe" siis tämä.

Samaan aikaan alkoi Samuelin muiden lasten poistuminen Tikkamäestä, osin varsin nopean avioitumisen kautta: 1849 syntynyt Maria Samuelintytär nai keljolaisen rengin Vilhelm Salomoninpojan 29.7.1867 ja 1850 syntynyt Serafia Samuelintytär Salmenlahden Joonas-topparin pojan Kalle Niklaan 26.12.1867. (Tämä Kalle muuten oli Tyynelän Ida Marian äidin veli). Samuelin tyttärien Marian ja Serafian avioliitot vuonna 1867 merkitsivät osaltaan talon tyhjennystä: Maria muutti heti 1868 Keljon puolelle ja Serafia Salmenlahteen eli Korpelaan (Nisulan torppa Alhonsaarta vastapäätä).

Lähtöä Tikkamäesta merkitsi myös Niklas Samuelinpojan avioliitto 13.4.1868 Heddastina Vilhelmintytären (talollisen tytär Varsanviidasta) kanssa, niin Tikkamäen myöhemmän omistajan tytär kuin morsian olikin. Pari nimittäin muutti (rippikirjojen mukaan) heti Pössylä-nimiseen kruununtorppaan, noin 10 km Tikkamäestä länteen. (Tuo Pössylä muuten oli Heddastinan synnyintorppa, mutta siitä vähän myöhemmin.) Siellä sitten myös Niklaan ainoaksi jäänyt poika Joonas Niklaanpoika syntyi 8.1.1869 ja Niklas itse 21.2.1870 kruunun torpparina kuoli ("nerffeberiin", lavantautiin?) - samalla kun Heddastina Vilhelmintytär jäi Pössylään "torpparin leskenä". Tikkamäkeläisittäin voisi sanoa, että Niklas kuoli ja Jonas syntyi diasporassa eli karkotuksessa, mutta tästä enemmän myöhemmässä luvussa.

Seudun yleisempikin myllerrys heijastuu Niklan naiman Heddastinan isän Vilhelm Kallenpojan vaiheissa. Hänkin lähti Varsanviidasta samaan aikaan tyttärensä Heddastinan kanssa, mutta ei Pössylään tai Tikkamäkeen vaan Sutolan Sikalaan vaimonsa Evastina Mariantyttären ja Heddan 1854 syntyneen sisaren Matildan kanssa. Sielläkin hän oli Bonde eli isäntä, mutta tuli Tikkamäkeen isännäksi vasta 1874, Kalle Vilhelm Samuelinpojankin väen sieltä lähdettyä.

Tikkamäki siis tyhjeni kokonaan sen perustajien (Tikkasten) suvusta vuonna 1874, kun Kalle Vilhelm Samuelinpojan perhe ja Samuelin leski Evastina Matintytär (siis Kalle Vilhelmin äitipuoli) muutti Muuramen Penttilän Joonaalasta 1806 lohkottuun Kankaanperään. Tälle muutolle on (nykykonsulenttien kielellä) kaksi mahdollista selitystä: (1) uhka eli Tikkamäki oli vaikeuksissa ja se oli pakko myydä Vilhem Kallenpojalle. (2) mahdollisuus eli Kalle Vilhelmille avautui mahdollisuus Kankaanperän isännäksi, kun hänen ensimmäisen vaimonsa veli Mikko Herman Mikonpoika muutti sieltä perheineen Korpilahden Markkulaan. - Jätetään selvittämättä / arvailtavaksi Mikko Hermanninkin osalta se, oliko talo pakko luovuttaa jo edesmenneen vanhemman sisaren leskelle/perillisille vai avautuiko hänelle Markkulassa jokin "uusi mahdollisuus".

* * *

Kankaanperään muuttaneiden joukosta puuttui Kalle Vilhelmin ja Kankaanperän Heddastinan tytär Johanna, joka oli naitu jo 1872 Ronsun torppaan. Tämän vihkimerkinnöistä näkyy / tulee mieleen pari Tikkamäen seutuun liittyvää asiaa. Kun Johanna vihittiin 26.11.1872 Ronsun torpparin Otto Juhonpojan kanssa, oli morsiamella tittelinä Talollisentytär Tikkamäen kylän Tikkamäen talosta. Näkyy, että Tikkamäen seutu käsitettiin tuohon aikaan myös kyläksi, johon Ronsukin kuului: sulhanen oli Tikkamäen kylän Ronsun torpasta. Jo 1860-luvulla alkaa Tikkamäen seutu esiintyä myös Tikkamäen kinkeripiirinä (kuului ennen Tikkalan läslagiin) ja tämän nimen se säilytti myös uudessa Muuramen seurakunnassa (sittemmin Mme 3). 1900-luvun alussa kaavailtiin Tikkamäen koulupiirinkin perustamista, mutta Isolahden koulupiiri siitä 1920 tuli, kun kiista koulun paikasta ratkesi kylän eteläreunan hyväksi. - Siis jotenkin mainittavaan asemaan oli Tikkamäen nimi tuohon aikaan vähällä nousta. Mutta ei noussut eikä moni enää tiedä siitä edes talona, mäkenä ehkä vähän useampi. Sen yläosa kun on nyt vanhojen metsien suojelualueena.

* * * *

Kalle Vilhelmin myötä osa Samuel Eliaanpojan suvusta jatkui siis Muuramen Kankaanperässä, sinne vakiintuen ja ilmeisellä menestyksellä. Kalle Vilhelm oli Kankaanperän isäntä vuoteen 1885, jolloin hän luovutti talon Tikkamäessä 1851 syntyneelle pojalleen Jonakselle. Tämä on merkitty isännäksi (ainakin) vuosisadan loppuun.

Lisätään vielä muutama tieto elämästä Kankaanperässä. Kalle Vilhelm Samuelinpoika kuoli siellä syytinkiläisenä 12.2.1890, hänen toinen vaimonsa Karolina 18.3.1883 ja äitipuoli Evastina Matintytär 14.4.1880.

Kun Jonas Kallenpoika oli nainut Vilhelmina Karolinantyttären (vuoden 1880 paikkeilla, ensimmäinen lapsi Kalle Joonaanpoika syntyi 17.6.1881), tultiin tilanteeseen, jossa isä nai äidin ja poika äidin tyttären. Näin Karolinan tyttärestä tuli sitten 1885 myös Kankaanperän emäntä. - Toinenkin Vilhelmina Kankaanperässä oli, Joonaan Tikkamäessä 1854 syntynyt täyssisar.Talon perimiseen hänellä ei toki ollut veljeään parempia edellytyksiä.

Tässä yhteydessä huomion voisi kiinnittää vaikkapa Evastina Matintyttären elämänkaareen: Hän varttui tytärpuolena Humalamäessä (merkittävä vesankalainen uudistalo), tuli 21-vuotiaana emännäksi ja äitipuoleksi Tikkamäkeen, koki sen vaiheet - mm. 1840-luvun kriisin - ja leskiemännän roolin poikapuolensa hallitsemassa Tikkamäessä ja eli kuusi viimeistä vuottaan tämän poikapuolen omistamassa Kankaanperän talossa. Erityisesti tuohon aikaan, kato- ja tautivuosien 1858-1866 jäljiltä, seudulla oli talonsa/torppansa menettäneitä sekä isä-, äiti-, poika-,tytär-, veli-, sisar-puolia selvästi enemmän kuin vakaita talollisia tai ydinperheitä. Ehkäpä ihmisluontoon kuuluva selviytymisen ja sopeutumisen voima auttoi noita ihmisiä - luultavasti siis nykyisiä ja tuleviakin.

Raimo Mäkinen, Muuramen Rannankylän Tikkamäestä ( raimok.makinen [ät] luukku.com )

1.12.2007

Takaisin juttuihin